Siinäpä viimeviikkoinen ajatukseni, kun olen TAYS:ssa omahemossa rampannut. Olen nyt "opiskellut" kotidialyysihoitoa. Eli odottelen, että saisin oman koneen TAYS:in omahemosta kotiini. Kesäaikana tämä koulutus on tosin vähän tökkinyt. Resurssipula on iskenyt, eli meitä potilaita tuppaa olemaan liian suuri määrä hoitajiin nähden. Lomat tietenkin vielä vähän sotkevat asiaa, mutta kyllähän hoitajienkin lomalle täytyy päästä. Ikävää on, ettei sairaus lomaile. Siksipä tämä koulutusvaihekin venyy, kuten koko sairaslomani on venynyt. Koulutuspäivät ovat vaihtuneet "pelkkään" dialyysihoitoon, eli menen TAYS:iin ja kasaan koneen, pistän neulat käteen ja makoilen hoidon ajan siellä 3-4 tuntia, irrotan neulat ja pistän koneen pesulle. Välillä se on aika turhauttavaa, mutta minkäs teet. Onneksi olen oppinut suht hyvin pistämisen ja koneen eri kiemurat. Sääliksi käy heitä, joilla ei sama tilanne ole, nimittäin sellaista ihmistä tällainen varmasti rassaisi. Välillä nimittäin orpo olo iskee, kun hoitajat rientävät huoneesta toiseen pää kolmantena jalkana katsomaan, että kaikki on "asiakkailla" hyvin. Omahemon tarkoitus tietenkin on potilaan omatoiminen itsensä hoito, joten siihen nähden homma hoituu ihan kohtuudella.
Ja tehdään tämä nyt heti selväksi, etten marise hoitajien huonoutta, päinvastoin. Hoitajat tekevät TAYS:ssä hyvää työtä, eikä tämä siis ole heidän vikansa. On todella sääli, että sairaalaan on tehty mahtavat puitteet ja todella hieno omahemokeskus, mutta sen täyttä potentiaalia ei saada ulos. Tämä omahemo pitäisi pikimmiten saada täyteen kukoistukseensa. Siten, että siellä voisi ihmiset käydä hoitamassa itseään hemodialyysissä kolmessa vuorossa. Aamuin, illoin ja öisin. Nyt se toimii vajaateholla ja hoidot onnistuu täysipainoisesti vain aamuvuorossa. Negatiivisia ilmiöitäkin alkaa jo näkyä. Parkkipaikat loppuvat, potilaita on aamuvuorossa omalla autolla enemmän kuin E-siiven parkkipaikat antavat tilaa. Hoitohuoneessa sentään on vielä tilaa ollut, sopu sijaa antaa. Tosin siinäkin valitettavasti on se tilanne, että kaikki ihmiset eivät sopeudu huoneiden vaihteluun, vaan se aiheuttaa heille ylimääräistä ahdistusta. Soraääniä kuuluu, tosin ainahan niitä. :) Itselleni ainoana miinuksena on se, että minua olisi tarkoitus kouluttaa käyttämään konetta kotona, mutta se koulutus on nyt jäänyt satunnaiseksi, kun omahoitaja ei sitä kiireensä keskellä kerkeä tehdä, hyvä kuin välillä omahoitajaa edes näkee, muuta kuin vilaukselta. Ensi viikolla molemmat omahoitajani ovat vielä kaiken lisäksi lomalla yhtä aikaa. No, jaksavatpa sitten tulla lähettämään minut kotihoitoon. Kotihoito alkaa näillä näppäimillä elokuun alusta. Siitä sitten rupean valmistautumaan töihin paluuseen. Maltan tuskin odottaa. Töihin pääsyä. Ajatella? :) Sitten dialyysiaikataulu tulee muuttumaan. Tarkoitus olisi, että tekisin dialyysit työpäivän jälkeen, kun ne on nyt tehty aamusta. Saa nähdä mitä siitä tulee. Se ainakin on varmaa, että tulen siitä teille kertomaan täällä läskipoeka blogissa. Missäs muualla.
Ai niin. Kahden viikon päästä on Keitelejazz Basketball Tournament, eli Keitelejazzkoris Äänekoskella. Tarkoitus on, että osallistuisin siihen läsnäolollani. Sairaslomallahan tässä ollaan, joten mitään urheilun riemuvoittoa siellä tuskin nähdään, mutta osallistun sinne ilolla, varsinkin, kun turnauksen mahdolliset tuotot suunnataan juniorikorikseen. Siitäkin varmasti päivittelen vähän tänne kuulumisia. Eli kaikki kynnelle kykenevät turnaukseen mukaan. Vanhat pelikaverit, ei muuta kuin ilmoittautumaan Hirvosen Matille ja kumppaneille Keitelejazzkoris facebookryhmään. Kaikki muut ainakin katsomaan ja nauttimaan jazzkoriksesta. Vanhoja pelimiehiä on tulossa turnaukseen mukaan, omiakin idoleita ja taidanpa päästä pelaamaan ihan samassa joukkueessakin. Siellä törmäillään!
Parempaa kesän odottelua kaikille, josko se kohta jo tulisi? Kevät on venynyt aika pitkäksi nimittäin. :)
