torstai 11. helmikuuta 2016

Hemodialyysissä

Käyn siis viikottain kolmesti TAYS:ssä hemodialyysihoidoissa. Itseasiassa kirjoitan tätä päivitystäkin kesken hoidon. 
TAYS on suurten remonttien kourissa ja tänne on nyt jo valmistunut kokonaan uusi munuais-/dialyysiosasto rakennukseen E. Uudenkarheat puitteet aiheuttaa vielä vähän päänvaivaa, koska kaikki ei toimi vielä niin kuin pitäisi. Pikkuhiljaa kuitenkin palaset alkavat loksahdella kohdalleen. Täällä on eka kerroksessa siis munuaispoli ja dialyysiosasto. Toka kerroksessa vuodeosastot, jossa pari viikkoa sitten viikon vietin.

Nyt makaan siis dialyysihuoneessa 3, jossa hemodialyysihoidot suoritetaan. Normaalisti tässä huoneessa potilaat itse hoitavat dialyysikoneen kasaamisen, mutta minulle ei sitä opetettu, koska tarkoitus on, että käyn täällä vain kolme viikkoa ja sitten aloitetaan PD-hoito eli vatsakalvodialyysi. Näyttää siltä, että minun kanssani hoidoissa on suht sama porukka aina. Muutama vanhempi herrasmies ja yksi rouva. Heistä kaikki kasaa laitteensa itse. 


Hetkinen, voimat ehtyy ja väsyttää

Kone hälyttelee aika ajoin pimpelipom pimpelipom. Ilmesesti veren virtauksesta johtuvia hälytyksiä. Aikani pimputusta kuunneltuani olo heikkenee ja väsyttää aivan hemmetisti. Mikäs tämä nyt on, ajattelen? Hoitajat hyppää koneella vuoron perään. Letkua irti, kiinni, vaihdetaan toisinpäin. Desinfiointi pelaa, nimittäin tuntuu jo siltä, että hoitaja on kaatanut ainakin puoli pulloa pirtua mun paidalle :D "Joo, nyt kun nuuskit, niin pääset hetkeksi lauantaitunnelmiin" hoitaja vitsailee. Lopulta sitten kysyn, että mikä on homman nimi? Katetrissa on joku tukos ja veri virtaa tarpeeksi. Mitäs nyt? Hoitaja ruuttaa katetrin molempiin letkuihin jotain ainetta ja toteaa, että tästälähtien niihin pitää laittaa astetta jämerämpää hyytymisenestoainetta. Ok. Hetken paikallani istuttuani, toinen hoitajista käy ilmoittamassa, että tässä on nyt sitten tunnin tauko, joten voit käydä jaloittelemassa, jos haluat. Ei kai se muuta auta, kun kahvioon mars.
Paskat, eihän täällä mitkään kahviot ole auki. Avautuu vasta kello 10.00 :(  No ei muuta kuin vähän vettä sitten ja odotellaan, krooh...)

Jahas. Katetri näyttäisi toimivan, eli pimpelipom vaan, ja matka jatkuu. Tänään poistetaan 2 litraa nestettä veren kautta, alkuperäisestä 2,8 litrasta poiketen. Nestettä on viime päivinä poisttettu siihen tahtiin, että alkaa hieman jo väsyttää, joten hoitaja oli sitä mieltä, että vähennetty määrä riittää tälle päivälle.
Lopulta loppudialyysi sujuu normaalisti. Samoin pari seuraavaa kertaakin. Tikitkin otetaan katetrista pois. Joka kerta kuitenkin sama, juttu toistuu. Hoitaja laittaa suojaharsoteippihörpyleen joka kerta siten, että se irtoaa lähes samointein toisesta päästä. Tämä tuottaa tuskaa, kun katetrin päässä roikkuvat pari letkunpäätä roikkuu kainalossa. Todella epämiellyttävään paikkaan laittoivat katetrin. Jospa tämä tästä kohta loppuisi ja pääsisi aloittamaan PD-dialyysin.

Huomenta Jani!
Havahdun tervehdykseen hemodialyysipenkissäni. Pikku unet jäi lyhyeen heti aamusta. PD-dialyysihoitajahan se siinä tervehtii. Ensi maanantaina kello 9. aloitetaan PD-dialyysikoulutus. Jess! Viimein saadaan nestettä vatsaan ja nämä kivut pois. On se vaan pirullinen tuo letkunpää tuolla vatsaontelossa tökkimässä. Jospa siitä pääsisi nyt sitten eroon. Toivossa jne...

Laitan tähän loppuun nyt vähän kuvausta, miten hemodialyysihoito tapahtuu täällä TAYS:in omahemossa.
Eli ensin tullaan munuaispolin 1. kerrokseen, jossa on automaatti, johon kela-kortti laitetaan ja "ilmoittaudutaan". Kone kysyy onko tiedot oikein ja jos ne on, painetaan vihreätä ja koneesta tulostuu numerolappunen, jolla kutsutaan hoitoon sisään. Tämä kutsusysteemi ei vielä toimi, uudenkarhea osasto, joten kaikki ei ihan vielä toimi, kuten pitäisi.
Sitten siirryn eteisessä olevaan tilaan, jossa on lukittavia lokerikkoja, joihin voi laittaa arvotavaransa ja repun hoidon ajaksi lukkojen taa. Vaihdan ulkovaatteet pois vähän mukavimpaan asusteeseen ja punnitsen itseni aulassa olevalla puntarilla. Siitä sitten ruokailu-/taukotilassa mittaan verenpaineeni. Odotan 5-10 minuuttia ja siirryn huoneeseen 3, jossa hemodialyysi tehdään.
Dialyysihoito alkaa siitä, että dialyysikone "kasataan". Normaalisti potilaalle opetetaan kasaaminen ja hän alkaa tekemään ne itse opittuaan sen. Minulle ei siis sitä opetettu, koska hemodialyysi on vain väliaikainen hoitomuoto ainakin alustavasti minulle. 
Hoitaja näppäilee hoito-ohjelman koneeseen ja kone alkaa valmistelemaan hoitoa. Katetri putsataan ja tarkistetaan, että veri liikkuu molempiin suuntiin sen sisällä. Hoitaja vaihtaa leikkauskohdan päällä olevan teippauksen ja puhdistaa haavan. Yhdistää katetrin koneeseen. Hemodialyysi voi alkaa. Hemodialyysissä määritellään mikä on "kuivapaino", eli painoni ilman ylimääräisiä nesteitä kehossani. Sen mukaan sitten verrataan kuivapaino ja aamupaino keskenään ja arvioidaan, paljonko nestettä otetaan kehosta hoidossa pois. Tänään otetaan pari litraa. Siinä sitten 4 tuntia maataan pötköllään ja kone piippailee, jos verenvirtauksessa tapahtuu heittoja, tai jos verenpainemittari on laitettu hoidon ajaksi käteen, verenpaineet heittelee hoidon aikana. 
4 tunnin jälkeen kone ilmoittaa hoidon olevan ohi. Hoitaja irroittaa letkut katetrissta ja laittaa koneen putsaamaan itsensä. Hervottomat desinfioinnit taasen, sitten katetriin laitetaan hyytymisenestoainetta, ettei se tukkeudu, jonka jälkeen letkujen päähän laitetaan aina uudet desinfioidut tulpat. Hemodialyysi on ohi, jonka jälkeen punnitsen itseni taas ja mittaan verenpaineen. Nämä tiedot laitetaan aina omaan vihkoon, joka jokaisella potilaalla on. Sitten kamat kasaan lokerosta ja hissillä toiseen kerrokseen, jossa on ruokailutila. Hoidon loppuun kuuluu aina herkullinen ja suolaton TAYS - ateria. Jostain syystä tietoihini oli muuten laitettu aluksi, että minulla pitää olla gluteeniton ruokavalio. Ei pidä!!! 
Ruokailun jälkeen käppäilen lähimmälle bussipysäkille, joka on kyllä nykyisessä TAYS:issä turhan kaukana. Tämä on vähän turhan taksiystävällinen sairaala. Osastolla tosin on mahdollisuus tilata aulassa olevalla puhelimella KELA-Taksi, jos kunto ei riitä bussilla liikkumiseen. KELA-Taksin omavastuuosuus on nostettu 16 eurosta 25 euroon tänä vuonna. Sepä on juuri sellainen korotus, että omavastuulle jäisi aina taksilla ajelu, joten yritän tsempata bussille aina hoidoista. Työelämäänhän tässä tähtään mahdollisimman pian muutenkin, joten pientä liikuntaa on harrastettava. Liika heiluminen ei kuitenkaan ole suotavaa ja minun tapauksessani ainakin tuo virtsaputkea tökkivä PD-letku sen aika hyvin estääkin.

Siinäpä juttua hemodialyysistä. Tässä vielä TAYS:in linkki OMAHEMOSTA