Takapakkia

Takapakkia. Jotain mitä en olisi ääneen tässä vaiheessa enää halunnut sanoa. Pari viikkoa pussidialyysiä takana ja eihän tämä toimi... Käsissä ja jaloissa levottomuutta, nykimistä ja puhekin pätkii. Paino alkoi nousemaan. Kasvot turposi, kuten myös kädet.

TAYS:ssa tutkittiin edellisen viikon kokeet, jossa selvisi, että vaikka virtsaa erittyy normaali määrä vuorokaudessa, on se pääosin vettä. No se ei yllätä, koska munuaiset ovat tosiaan jo telakalla. Mutta sitten. Vatsakalvo on ns. nopea vatsakalvo, joten pussihoito ei ole välttämättä käypä hoitomuoto tässä vaiheessa. No, tavoitteena olisikin aloittaa konehoito, mutta jostain syystä se nyt kestää ja kestää. Sähkömies kävi jo kotona, mutta muuten tilanne ei etene. Ilmeisesti hiihtolomaviikolla on oma osansa tässä viivytyksessä.

Nyt tilasin sitten keskivahvan sokerinesteen päivähoitoihin. Lisäksi yksi pussinvaihto lisättiin vuorokausi rytmiin. 4x päiväliuos ja 1x yöliuos. Ainakin nestettä on alkanut tulemaan paremmin ulos, mutta olo on vieläkin hutera. Tuleeko sieltä sitten tarvittavat kuona-aineet ulos? Ruokailua pitää vielä myös opetella. Joskus tuntuu, että kun vatsakalvo on täynnä tuota litkua, ei tee mieli syödä mitään. Jokatapauksessa olotilan huteruus vielä huolestuttaa. Vatsaa täytyy valvoa jatkuvasti. Jos maha menee kovalle, alkaa kroppaan heti kerääntyä ylimääräistä nestettä. 
Toivotaan nyt kuitenkin, että nesteen lähtiessä kropasta olo paranee ja ensi viikolla toivottavasti verikokeet kertoo jo parempia tuloksia. Olin toivotellut jo työelämään paluuta, mutta se näemmä tulee siirtymään. Positiivisuus.  Sehän se, on se juttu, jota pitäisi taas kaivaa esiin. Välillä tuntuu, ettei jaksa. Onneksi mulla on tuo parempi puolisko, joka potkii persiille. <3

#eteenpäin