Herran jestas! 9 ja 1/2 kuukautta!

Ei. Kyseessä ei ole Mickey Rourken imelä elokuva, ajalta jolloin hänellä oli vielä leikkaamattomat omat kasvot (joka on muuten 9 ja puoli viikkoa, mutta mielikuvat kirjoittajalla jylläsi 😆 ). 9 ja 1/2 kuukautta on mennyt siitä, kun sain "ykköseni" eli uuden munuaisen ja omalla tavalla uuden elämän. Lääkemäärät vähenee ja elämä "normalisoituu". Hermo palaa vielä harvase päivä. Ainahan se on palanut, mutta kyllä noilla lääkkeillä on edelleen sytyslankaa lyhentävä vaikutus. 

Viimeiset verikokeet ilmoittivat, että Hb on taas noussut ja on 180. Pääkipuja alkaa ilmaantua ja kohta on aika "luovuttaa verta". Muut arvot ovat hyvät. Esim krea tällä hetkellä 93.  Hieman olin sekoillut lääkemäärien kanssa ja syödä napsautin 25mg aamuisin liian vähän sandimmunia. Onneksi ei hyljintää eikä muita komplikaatiota tullut vastaan ja asia korjattiin nyt lääkärillä. Moka mikä moka, mutta osaa ne muutkin. Lääkäritkin. Lääkäreiden työtä kun arvostan kovasti, myös odotan, että ne tehdään kunnolla. Vähän jäi viime käynnistä taas se tunne, että kun asiat on hyvin, ei lääkärikään skarppaa ihan viimeisen päälle tutkimuksia tehdessään. Tässä tätä potilaskertomusta käynnistäni lueskellessa pisti pari kohtaa silmään ja oikeastaan myös hermoon jonninverran. Tässä ne tulee:

1- oikeassa jalassa vähäistä pinnallista verenpurkaumaa

2- Paino ja RR jäivät nyt ottamatta 

(ihanaa nippelitietoutta, nimittäin RR tarkoittaa verenpaineen lyhennettä, joka on peräisin Riva-Roccin (verenpainemittarin erään keksijän) nimestä 😛😛)

Kohta yksi. Jalassa ei ole verenpurkaumaa, vaan pintaverisuonien rykelmä, joka on ohentuneen ihon ja kropasta pois lähteneiden nesteiden vuoksi pinnassa nilkan sisäpuolella luun päällä. Kysyin niistä, voisiko niille tehdä jotain, johon sain vastauksen "hmmm". Lisäksi jalka ei ole oikea, vaan vasen jalka. 

Kohta kaksi. Paino ja verenpaineet oli otettu, ne olivat paperilapulla kädessäni. Otan ne aina ennen lääkärille menoa. Eli lääkäri unohti nämä kirjata ja kysyä ne minulta, toisaalta, jos asia olisi ollut "unohdin ottaa ne" muodossa, olisin tämä hyväksynyt 😁

Soo soo, herra erikoislääkäri. Tarkkaivaisuutta siihen hommaan.

Kaikki siis hyvin. Terveen miehen ongelmat. Työpaineita, stressiä ja loman odottelua. Piruilua lääkärille blogissa. Vointi on niin hyvä, että voi jopa keskittyä lääkärin virheisiin 😆  Uimassa käyntiäkin suunnittelin, vaikka tuntuu, että vasta luulin, ettei niitäkään huolia ole pitkään aikaan, kun letkuja sojotti mahasta ja yläkropasta. Nopeasti aika menee, kun asiat ovat hyvin. Kun ne oli huonosti, aika mateli.

Ei hyvää, ettei jotain huonoakin. Lapsuuden idoli, Äänekosken Huiman kapteeni ja taistelijahahmo Jarmo "Jampe" Lehtonen lähti ajasta ikuisuuteen, isommille koripallokentille aivan liian nuorena. Syöpä vei. Muistan aina Jampen hymyn ja samalla armottoman taistelun koriskentiltä, kun nuorena pelejä katselin ja unelmoin, että "jonain päivänä minäkin".  Suuri tekijä minun koripalloinnostukseeni oli hänellä. Lämpimiä ajatuksia ja voimia omaisille ja lähipiirille. Potkaisen pallon palloilusalin kattoon seuraavan kerran, kun salille pääsen. Näin teki myös idolini Jampe kypsyttyään tuomareihin SM-sarjapelissä nuoruudessani. Lepää rauhassa. #respect

Ensi kuussa taasen tarkemmat tutkimukset ja kontrolli. Unelmissa siintää koripallokenttä ja jopa muutama muuvi korin alla heinäkuussa. Loma elokuussa. 

#eteenpäin

#munuaissiirto #elinluovutus #elinluovutuskortti #kylläelinluovutukselle 

Oliko minulle munuaisen luovuttanut hajamielinen tumpelo?

Aloitan tämän blogin ehkä hieman tylyllä otsikolla ja kerron heti perään, että seuraava blogipäivitys on tehty kieli poskessa pohdiskellen. Rakastan syvästi henkilöä (minulle tuntematon aivokuollut henkilö), joka on minulle antanut lahjaksi munuaisen, joka on toiminut nyt reilu 8 kuukautta paremmin kuin omani tuskin koskaan toimivat. Olet aina osa minua. Voi kun tietäisin kuka olit. Kiitos.

Olen työskennellyt monella alalla, marjanpoiminnasta, talonmiehenapurinatouhuilusta rakennusaputyöntekijäksi, bingon kautta pubin tiskiltä sisustustarvikeliikkeen myyjäksi ja myymälänpitäjäksi, yrittäjänäkin yritin kovasti onnistuen oikeastaan vain talouteni tuhoamisessa vuosikymmeniksi. Rakennusmiehenä, betonimiehenä ja kirvesmiehenäkin on vuosia takana. Siihen päälle vielä koripalloharrastukseni, jota kesti yli 20 vuotta, ennen kuin sairaus sen lopetti. Pallonkäsittelytaitoni ei koskaan mitään takamiestasoa ollut, mutta kyllä se keskivertojamppaa parempi on 😋 Toisin sanoen, kyllä minulla on kädet toimineet, sekä vasara ja työkalut jollain lailla pysyneet aina käsissä. Toki onnettomuusalttiuttakin on ollut, mutta munuaissiirron jälkeen tilanne on välillä ollut jo suorastaan naurettava. Välillä jopa osaan ennakoida (kykenemättä vahinkoa estämään), jos kohta kolahtaa. Milloin mattopuukolla lähtee sormenpäästä pala, tai jotain osuu ohimoon. Varvas on murtunut, käsi ollut mustana ja jalka jäänyt pyykkitelineen väliin puristuksiin. 

Ehkä näistä vielä jotenkin selviää, mutta munuaissiirteen jälkeen muistini on alkanut pätkiä. Olen hajamielinen, unohtelen nimiä. Olen aina ollut varsinainen tietoviisas elokuvien saralla (ainakin omasta mielestäni). Näyttelijät, elokuvat, repliikit, kaikki tuli ennen kuin "apteekin hyllyltä". Nykyään katkokset ovat lähes joka päiväisiä. Välillä unohtuu ihan tuttujenkin nimet. Vanhat pelikaverit, vastustajat, armeijakavereista puhumattakaan. Omani vielä aamuisin (ja muutenkin) muistan.

Aikaisemmin sentään saatoin syyttää munuaisten vajaatoimintaa siitä, että minulla oli kusta päässä ja unohtelin asioita (urea-arvon noustessa vaikuttaa muistiin, urea-arvo nousee, kun munuaiset eivät suodata kuonaa pois elimistöstä) Hei, hetkinen?! Olikohan se munuaisen edellinen omistaja joku hömelö? Kädetön tumpelo joka unohti välillä oman nimensäkin ja nyt tartuttanut minuun tämän saman kohtalon? Tai vahvisti sitä, koska kyllä joku kuitenkin tähän väliin huutaisi, "ainahan olet ollut varsinainen tumpelo".

Vai onko tähän sittenkin joku lääketieteellinen selitys? Tietääköhän kukaan? Jos tiedätte, kertokaa minulle ihmeessä. Joko sivun alalaidassa olevaan kommenttikenttään tai sähköpostiin jani.vakoniemi22@gmail.com Rohkeasti vaan. Tarvitsen apuasi, että saan tämän peikon päästäni.

Olenko ikuinen tumpelo (joo joo, tiedetään tiedetään) vai onko tämä vain leikkauksen jälkeinen ohimenevä vaihe? Please help me! 😱😱😱

Jahas, vaimoke tuli juuri töistä kotiin ja sanoi, että "Ainakin äkäisyys ja vihaisuus on lisääntynyt siirteen jälkeen ja itkupotkuraivarit" eli sekin vielä. 😇😇 On se rakas 💖

#eteenpäin

#munuaisluovutus #elinsiirto #tumpelo 

Juorut, niitä vihaan

Juoruja. Niistä en välitä. En varsinkaan juoruista, jotka koskevat sairauttani. Munuaisten vajaatoimintaa.  Vihaan juoruja.

Olen tässä blogissa sairaudestani kertonut yksityiskohtaisesti. Tästä linkistä voi mennä alkuun ja käydä läpi uudestaan helvettiäni. Kyseessä siis on siis viimeisten diagnoosien mukaan (viimeisen 17 vuoden aikana diagnosoitu) synnynnäinen vika, ei mikään elämäntavoista tai särkylääkkeistä johtunut sairastuminen.

Sairaus todettiin 2000. Merkkejä siitä oli jo kouluaikojen terveystarkistuksissa, missä jostain syystä asiaa ei tutkittu sen enempää.

Viime viikolla törmäsin huhuihin kotikaupungissani, että olen tuhonnut munuaiseni, koska "söin liikaa buranaa". Burana toki on vaarallista liikakäytettynä munuaisille, mutta se ei ole sairauteni syy koskaan ollut. 

Mistä tällaiset huhut sitten johtuu? Mikä ajaa ihmisen keksimään selityksiä toisten sairauksille? Kuka on niin tyhmä, että sairaasta ihmisestäkin keksii vasten parempaa tietoa juoruja ja huhuja, pelkästään päästäkseen viisastelemaan asialla? Saako siitä jotain hyvänolontunnetta? Parantaako sillä omaa elämäänsä? 

En voi kun ihmetellä. 

Tällaiset fiilikset askarruttaa tällä kertaa. Viikon päästä taas labrat. Aamuiset pääkivut ovat taas tulleet, joten hemoglobiini alkaa taas olla korkealla. Saa nähdä onko taas verenlaskun aika piakkoin. Muuten "ykkönen" toimii ja odottelen jo elokuussa saapuvaa kesälomaa ja syyskuun ensimmäistä ja maagista ensimmäistä syntymäpäivääni uuden munuaiseni kanssa. 

Mennään #eteenpäin ja jätetään ikävät ajatukset taakse. Hyvä sinällään, että kuulin juorut nyt, kun olen kuntoutunut. Heikolla hetkellä ne olisi saattanut olla liian raskaita.