IHANAA!!

16 vuotta sitten sinut vietiin minulta karusti. Olin ihan liian nuori sinusta luopumaan. Suuri rakkauteni. Juu, en nyt puhu mistään naisesta, vaan koripallosta. Lapsuuteni, nuoruuteni ja varhais"aikuisuuteni" (en kai aikuiseksi kasva koskaan, mutta iän puolesta) pitkäaikaisin rakkaus. 

Viikonloppuna taas pääsin muistojani verestämään, kun Äänekoskella pelattiin kolmatta kertaa Keitelejazz koris.  Pää veti, jalat ei. Korkea hemoglobiini auttoi höpöhölkässä, mutta juoksukuntoa pitää parantaa rutkasti. Ponnistusvoima on kadonnut, hyvä että saa jalat irti maasta. Mutta onhan se vaan siltikin ihanaa. Koripallo. Vaikka kaikki ne ominaisuudet, joilla edes jollain tavalla lajia pystyin ennen pelaamaan ovat kadonneet kropasta.

Keitelejazz koris on mahtava talkoilla tehty turnaus. Hyvällä hengellä ja kovalla tsempillä ja ennen kaikkea pitämällä hauskaa. Hienoa työtä on taustatyypit tehneet. Turnauksesta alkaa muodostua tapahtuma, jota odottaa koko vuoden. Kiitos siitä. Suuri kumarrus myös Huiman junnuille, joita vieraili joukkueissa, täyttäen paikkansa, ratkaissen otteluita. Siellä ne pelitaidot kehittyy, vanhempien pelaajien seassa. Junnujen onnistumiset lämmittivät mieltä vähintään yhtä paljon kuin satunnaiset omat harvat onnistumiset. Omat onnistumiset eivät edes lopulta olleet itselle se pääasia. Pelkkä osallistuminen ja se, että oli kunnon puolesta mennyt eteenpäin edellisestä vuodesta, jolloin oli kuin muumio olivat aivan huippua. 

Ihan ei voitettu turnausta, mutta melekeen.

Heittokisan ykkösiä sentään oltiin! #heittäjätheittää

Team Remonttipalvelu J.Tuomainen  

Nyt täytyy sitten urakalla  alkaa käymään lenkillä ja kohotetaan juoksukunto paremmaksi, jalkoihin pitää saada myös lisää voimaa. Elinsiirtourheilijoiden kisat kiinnostavat ja tietysti myös Keitelejazz koris. Ensi vuonna uudestaan! Tulkaa kaikki mukaan! Äänekoskelle! Liikkarille, jossa on tunnelmaa. Siellä on ihanaa!

Äänekosken kaupunkisanomien juttu turnauksesta. 

Taas jännittää

Tänään oli taas labrapäivä. Lääkärikäynti on viikon päästä torstaina. Lääkäri varasi jo minulle venesektioajan lääkäriajan jälkeen, mutta tänään verikokeissa selvisi, että hemoglobiini oli laskenut 5 pykälää edellisestä. Toki se on vieläkin 175, eli korkealla, mutta ei ehkä anna aihetta veren laskemiseen. Lääkäri sen päättänee torstaina. Jännäksi asian tekee se, että olen jatkuvasti pelännyt ,että jossain vaiheessa se hemoglobiini lähtee laskuun. Kuten silloin, kun munuaiset eivät toimineet.

Tätähän tämä munuaissairauden kanssa eläminen on ollut, tosin nythän minulla sitä munuaissairautta ei enää ole, koska siirtomunuainen toimii hyvin. Se ero siis nykyiseen on, että ennen aina tiesi, että jossain vaiheessa munuaiset lakkaa toimimasta, nyt taas pelkää komplikaatioita ja takapakkeja toimivan yksinäisen "ykkösen" kanssa. Tavoitteena on, että se ei lakkaa toimimasta. Toisilla siirre on kestänyt lyhyen aikaa, mutta onhan joillakin se kestänyt kymmeniä vuosia. Lääketeollisuus ja tietotaito kehittyy, joten jos jollakin 30-40 vuottakin on munuainen toiminut (1970-80-luvulla jolloin siirto on heille tehty, ei ennuste ole ollut niin pitkä todellakaan), on mahdollisuudet minullakin hyvät. 40 vuotta tähän, niin olen vasta rapsakka kasikolmonen. Eiköhän siihen mennessä ole muutkin paikat jo kuluneet heikompaan kuntoon 😏? No, ensi viikolla saan vastauksia taas mieltä askarruttaviin kysymyksiin. Jännittää silti. Ei siihen kai koskaan totu. Muut veriarvot olivat hyvät, niitä sen tarkemmin läpikäymättä. 

Uusi munuainen on nyt toiminut 10 kuukautta ja 6 päivää. Pari viikkoa Keitelejazz Basketball Tournamentiin Äänekoskella. Meidän viime vuoden old timers joukkuetta ei saatu täksi vuodeksi kasaan, joten jospa johonkin joukkueeseen mahtuisi vaikka huoltajaksi. Tai cheerleaderiksi? 👯 Tasan kuukausi kesälomaan.

#Eteenpäin