Sydämentykytyksiä sairauslomalla

Nivelreuma, nivelrikko?

Kaikki mahdolliset kauhuskenaariot kävi mielessä, kun maanantaina tilasin ajan työterveyteen. Peukalon kärkinivelet kipeytyivät todella kipeäksi. Oli vaikeuksia avata avaimella ovea, pitää tavaroita kädessä. Kipuja oli ollut jo jonkin aikaa, mutta nyt ne kasvoivat sietämättömiksi. Lisäksi ne jatkuivat illalla myös levossa. Maanantain vielä puristin töissä väkisin, mutta tiistaiksi oli pakko soittaa jo työterveyteen ja sain ajan lääkärille. 16 vuotta piti välttää maitotuotteita ja pelko oli aina, että mitä luilleni tapahtuu. Nytkö ne sitten alkaa rapistua, kun munuainen toimii? Kun yksi asia saadaan kuntoon, niin seuraava krakaa?

Tiistaina Lääkärikeskus Aavassa lääkäri tutki sormet ja no, se oli taas tätä perus päivystyslääkärin touhuilua. "Ai, jaa, onko ne kipeät? Vai niin...." Ajattelin, että tästä ei nyt taas selkoa tule. Onneksi hän kuitenkin kirjoitti lähetteen röntgeniin, joten ajattelin, että siellä nyt ainakin saadaan selville, jos kysymyksessä on joku vakavampi vamma. Lisäksi hän määräsi sormille lepoa ja kirjoitti loppuviikon sairauslomaa.  Siitä sitten lompsimaan Koskikeskukseen röntgeniin.  Tampereen keskustassa oli muuten tiistaina ullakkopalo, joten osa kaduista oli suljettu ajoneuvoilta. "Savun hälvettyä tutkimme liitokset" ajattelin, kun käppäilin kaupungilla ja katselin poliisien ja palomiehien touhuja. 

Poliisi ohjaa liikennettä tulipalon vuoksi Tampereen keskustassa.

Tänään torstaina lääkäri vihdoin soitti röntgentulokset. Parin päivän jännitys purkautui, kun hän kertoi, että kuvista ei löytynyt mitään vakavaa. Ei kulumia, ei luunpaloja, eikä haurastuneita kohtia.. Mahdollisesti kyse siis vain rasitusvammasta, johon levon pitäisi auttaa.. Kiitos tästä, nimittäin nivelrikkoa, tai reumauutisia en tässä vaiheessa olisi kyllä ehkä ottanut kovinkaan hyvin. Tein peukaloihin jo lastat, tosin tällä hetkellä tarvitsen lastaa vain vasemmassa kädessä ja se tuntuu auttavan. Ehkäpä siis maanantaina taas töihin, kunhan kivut ovat poissa. Helpotus, mikä helpotus! "Laitetaan teippiä"- vanha koripalloilijan sanonta.

Käväisin myös verikokeissa munuaiskontrolliin liittyen ja P-Krea oli 101 ja GFR taasen 79, jotka olivat parantuneet edellisestä käynnistä. 95-115 välillä pyörii Krea ja GFR taasen lukujen 67-90 välillä, eli munuaisen puolesta homma toimii. Huippua!

Yksi asia on terveen ihmisen elämästä muuttunut ja se on ainainen huoli kaikista sairauksista. Vähän turhankin helposti ajattelee heti sitä pahinta vaihtoehtoa. Pessimisti ei pety, sanotaan, mutta kyllä pettyisin, jos se terveyteen liittyisi. Nyt kuitenkin taas voidaan jatkaa onnellisesti #eteenpäin

Lomalla käyty, kohti uutta kevättä

Reilu kaksi vuotta sitten, kun minulle laitettiin PD-katetri vatsaan, ajattelin, että elämäni on ohi. Enää ei matkustella, eikä tehdä mitään, muuta kuin odotetaan kuolemaa. Oikeastaan koko dialyysi oli minulle kuolema. Lopulta koko PD-dialyysi ei edes toiminut. Toki tsemppasin, että töihin lähdetään heti, kun kykenen ja pidän avoimen mielen asioihin ja se onnistuikin kohtuullisesti, mutta silti ahdistus oli valtava. Kevättä kohti tavoitteet muuttuivat elossa pysymiseen. Vasta PD:stä luopuminen hemodialyysi toi tarvittavan helpotuksen ja olo alkoi parantua. Koska olen kuitenkin parimetrinen yli satakiloinen mies, tarvitsin dialyysiä lähes päivittäin. Edelleen siis matkustelu tuntui mahdottomalta ja ajatuskin siitä unohtuikin melkein yhtä nopeasti kuin sitä kaipailinkin.

Vasta munuaissiirteen saatuani aloin uskoa taas elämään ja elämiseen. Matkustelukin alkoi jo siintää mielessäni. Perseaukisuus tosin piti matkustelutoiveet edelleen kontrollissa, koska ulosottomiehen järjestämä elinkautiseni epäonnistuneen yritystoiminnan vuoksi oli vielä kesken.  Syksyllä 2017 sain tietää, että pääsen 16 vuoden tauon jälkeen taas Kanarialle. Moni varmaan ajattelee, että "plääh Kanarialle", mutta minusta uutinen oli huippua!  Olen siellä joksus muutaman kerran käynyt, mutta puolisolleni paikka olisi eka kerta, kuten myös minun 15- vuotiaalle pojalleni. Olen ikuisesti kiitollinen siitä, että pääsin tälle matkalle. 

Reissu kesti viikon eli 25.2. - 4.3. Parina päivänä oli hieman kosteampaa, mutta hyljinnänestolääkityksen vuoksi en olisi kyennyt nauttimaan pelkästä porottavasta auringosta koko viikkoa kuitenkaan, joten tämä keli oli juuri minulle täydellinen. Yksin ei tarvinnut meidän poppoon olla matkalla, koska siellä "koko suku" mukana, eli äiti, siskot ja heidän koko possensa, jotka olivat piirun verran pitemmän aikaa etelän lämmössä.

Jussi, minä Sari, Anu, Ansku, Timo, Illu Janna, Valtteri
ja edessä JANNI! (kuvasta puuttuu Aapo#22) ja kameran takana hääräävä
äiti 💗

Matka jätti jälkeensä kovan kaipuun matkailuun. Aion reissata uudelleen ja uudelleen, niin kauan kuin elon päiviä riittää. Toki se ei ole helppoa, ei sairauteni vaan neljän kissamme vuoksi, jota ei voida jättää valvomatta kotiin pitkiksi ajoiksi. 😼

Hotellin parvekkeelta oli ihan ok maisemat.

Viikon lomailun jälkeen palasin töihin, jossa härdelliä taas riittää. Loman ansiosta nyt hetken kuitenkin taas jaksaa painaa, kesälomia odotellessa. 😀

Terveyspuolella kaikki on hyvin. Hb on noussut taas yli 170. joten se vähän aiheuttaa aamupääkipuja. Lääkitys pysyy lähes samana, mitä nyt vähän verenpainelääkettä lisättiin aamuun. Enalaprilin odotetaan jopa vähän hillitsevän Hb:n nousua. Katsotaan miten äijän käy. 

Hyvää kevättä kaikille! Nauttikaa elämästä! Tsemppiä erityisesti uutta siirrettä odottaville. Kyllä se sieltä tulee! #Eteenpäin